Me ei oltukaan me

Jokainen yritys Facebookissa tahtoo palvella yhteisöään, mutta ketä itse asiassa palvellaan? Onko Facebookin yhteisöjä edes olemassa?

Makustellaan sanaa hiukan. Yhteisö. Mitä yhteisö tuo sinulle mieleen? Itselläni pyörii suussa pieni hippikommuuni, varastomiesten taukotila tai moottoripyöräjengin kerhotalon hämyisä baaritiski. Edellä mainituista paikoista olen ollut vain yhdessä, muut kaksi ovat vain makustelun tuloksia.

Hippikommuunissa asuu x määrä ihmisiä, joista kaikki uskovat halauksen voimaan sekä orgaaniseen elämäntapaan. Se, mikä ei kasva maassa, ei mene hipin suuhun. Valinnat ja elämänarvot määrittelevät tarkkaan sen, miten hippi kommuunissaan elää. Ja vieläpä onnellisesti muiden hippien kanssa.

”...yksikään hippi ole valmis kuolemaan oman afgaaninnukkatakkinsa puolesta…”

Varastomiesten taukotilassa kaikki juovat samaa kahvimerkkiä, pitävät jaloissaan identtisiä turvakenkiä, saavat lähes samaa palkkaa ja tulevat sekä lähtevät töistä samaan aikaan joka ikinen päivä. Joskus vietetään jopa vapaa-aikaa yhdessä. Työyhteisö on se, jonka kanssa me vietämme noin kolmanneksen joka ikinen arkipäivä. Toinen perhe ehkäpä?

Moottoripyöräjengit, siis ne vaaralliset, joita poliisi seuraa kuin mummot merisäätä, ovat vieneet yhteisöllisyyden äärimmilleen. Yksikään varastomies ei ole valmis menemään vankilaan työyhteisönsä vuoksi eikä yksikään hippi ole valmis kuolemaan oman afgaaninnukkatakkinsa puolesta vain, koska siihen on ommeltu kommuunin ihana Kielo-logo. Moottoripyöräjengit, siis ne vaaralliset, ovat vieneet yhteisöllisyyden äärimmilleen. Edes politiikka ei hierrä, koska jokainen poliitikko edustaa valtiota, joka ylläpitää valtiovaltaa, mikä on bisneksen kannalta ikävää.

”On toki majakanvartija-tyyppejä, joiden suuhun nousee lusikallinen oksennusta, kun naapuri pyytää kahville, mutta valtaosa meistä rakastaa kuulua johonkin.”

Mainitsemani esimerkit ovat yhteisöjä. En usko olevani pahasti väärässä, kun totean yhteisön olevan jotain sellaista, jota ei Facebookissa yksinkertaisesti ole. Se, että pidät tietystä yrityksestä tai sen palveluista ja siksi seuraat heitä Facebookissa, ei vielä tee sinusta ja yrityksen muista seuraajista yhteisöä. Maunulan urheilutalon seuraajat haluavat tietää, mitä urheilutalon saunaremontille kuuluu. Jos remontti ei suju, yksikään seuraaja tai yhteisön jäsen ei ole tulossa auttamaan, koska lapsen on opittava soittamaan viulua ja koira on kolmatta kuukautta karkuteillä. Yhteisön jäsen lähettää Maunulan urheilutalolle kuitenkin isot tsempit sinisellä peukalolla.

Me rakastamme tuntea yhteisöllisyyttä. On toki majakanvartija-tyyppejä, joiden suuhun nousee lusikallinen oksennusta, kun naapuri pyytää kahville, mutta valtaosa meistä rakastaa kuulua johonkin. Olla osa isompaa juttua. Eikä siinä ole mitään väärää. Se on luonnollista. Siksi me tahdomme myös mieltää lempiolutta panevan firman FB-sivun paikaksi, josta löytyy muita hengenheimolaisia.

Ongelmia voi syntyä, kun sivuja ylläpitävä taho kuvittelee luoneensa oikean yhteisön ja alkaa laajentaa sisältöjään yli kuvitteellisten rajojen. Tällöin vedetään niin sanotusti selänteet.

Teemu Selänne on vuosien saatossa luonut itselleen lujan ja Naantalin auringon kanssa kilpaa loistavan julkisuuskuvan – urheilijana. Selänne on kuitenkin muutaman kerran ravistellut omia sosiaalisen median seuraajiaan ottamalla kantaa hyvinkin vaikeisiin asioihin, kuten esimerkiksi maahanmuuttoon. Selänteellä on tähän yksityishenkilönä täysi oikeus, mutta kuten monien ihmisten reaktiot osoittivat, ne tulivat monille näiden yhteisöjen jäsenille yllätyksenä. Finnish Flash ei puhu politiikkaa vaan tekee maaleja.

On siis tärkeää tiedostaa, ettei yhden palveluntarjoajan vastuulla ole synnyttää yhteisöjä, joita yhdistäisi sama kulma katsoa koko maailmaa. Jokaisen yrityksen tulisi keskittyä kohtaamaan jokainen yksilönä. Seuraajana, eikä yhteisön jäsenenä.

Kirjoittaja ei tiedä, onko Maunulassa urheilutaloa saati saunaremonttia.