Matkailu avartaa – Junalla halki Euroopan kahden pienen lapsen kanssa

NÄKÖKULMA

Matkailu avartaa – Junalla halki Euroopan kahden pienen lapsen kanssa

NÄKÖKULMA

Kaksi viikkoa. Kuusi maata. Yksitoista kaupunkia. Kaksi yötä junassa. Yksi rinkka. Kaksi aikuista. Ja kaksi alle neljävuotiasta.

Kun viime keväänä kerroin lomasuunnitelmistamme, vaikutimme monen mielestä selvästi lähinnä järkemme menettäneiltä. Miten lapset jaksavat? Miten te itse jaksatte? Onko tuo muka loma? Ja myönnetään. Ihmisten ihmettelyjä kuunnellessani aloin hetkittäin itsekin epäillä järkeäni. Matka sujui kuitenkin juuri niin hyvin kuin alun perin uskoimmekin sen sujuvan. Ja todellakin, lähtisin uudestaan vaikka heti.

Millaisin vinkein homma sitten tällaisella reissulla saadaan toimimaan ja mitä tarvitaan matkaan mukaan? Kun laukkuun pakkaa sopivan asenteen ja hiukan tiimityön taitoja, pääsee jo pitkälle. Varmista siis, että otat matkaan mukaan ainakin seuraavat:

1. Aimo annos virheiden sietämistä ja huumoria

Kun huomaa lähtöaamuna ostaneensa yhden junalipun väärälle kuukaudella (ja lipun hintojen nousee noin 400%), kun johdattaa nälkäisen porukan kilometrikaupalla harhaan kaatosateessa tai kun ensimmäinen majapaikka osoittautuu suunnilleen purkukuntoiseksi hökkeliksi, on vaarana syöksyä suoraan syyllisten etsimiseen. Järkevämpää on kuitenkin suunnata energia tilanteen ratkaisemiseen: virheitä tapahtuu ja yhdessä niistä selvitään – ei ehkä aina ihan kuivin jaloin, mutta kuitenkin.

2. Suunnitelmallisuutta

Junaliput eri puolille Eurooppaa on helppo varata edullisesti netin kautta, kunhan on ajoissa liikkeellä. Kannattaa huomioida, että eri maiden rautatieyhtiöt saattavat myydä lippuja samalle reitille hyvinkin erilaisin hinnoin. Pienellä vaivannäöllä saattaa säästää useita kymppejä per matka. Lasten kanssa ei myöskään tahdo edes vahingossa päätyä nukkumaan rautatieasemalle – myös majoitukset kannattaa siis pyrkiä miettimään etukäteen.

3. Valmiutta muuttaa suunnitelmia

Kun on suunnitellut järvessä pulikointia kaupungissa, jonka lämpötilat laskevat yllättäen nollan tuntumaan, on hyötyä siitä, että osaa päästää irti omista loistavista ajatuksistaan. Joskus suunnitelmien muuttaminen on paras tapa löytää jotain odottamatonta ja hienoa – tai ainakin välttää potentiaalinen katastrofi.

4. Joustavuutta

Meidän tavoite reissulle oli selvä: kaikilla tulee olla kivaa ja matkan täytyy tarjota kaikille jotakin. Koska perheen kiinnostukseen kohteet eivät ihan 100% osu yhteen, oli alusta asti selvää, että kaikkien pitää välillä sietää jotain omasta mielestä puuduttavampaa. Mutta vastapainoksia kaikille pitää säännöllisesti löytyä myös puuhaa, josta saa aidosti nauttia.

5. Ennakkoluulottomuutta

Myönnän itsekin syyllistyneeni ajattelemaan, että museoiden ja vanhojen linnojen kiertely on enemmän meidän aikuisten puuhaa. Mutta mitä vielä. Linnoissahan on asunut ihan oikeita prinsessoja! Wienin luonnontieteellinen museo herätti kasapäin vaikeita kysymyksiä ja tarjosi niin paljon nähtävää, että aikaa vierähti tunteja suunniteltua enemmän. Mozart-museo taas ei jättänyt kylmäksi edes kaksivuotiasta, joka jammasi riemulla Mozartin tahdissa läpi museon. Ja Anne Frankin piilopaikka Amsterdamissa oli vajaa neljävuotiaalle reissun mieleenpainuvin kohde, jonka tarinasta puhutaan vieläkin.

6. Avoimuutta

Esimerkiksi luonnontieteellinen museo ja Anne Frankin piilopaikka herättivät kysymyksiä, joista osa oli todella vaikeita. Mutta kun uskaltaa avoimesti kuunnella lasten pohdintoja, kysymyksiä ja huolia, huomaa itsekin saavansa uusia näkökulmia aiheisiin, joiden ohitse olisi ehkä muuten kävellyt ”johan tämä on koulussa opittu, tuttua juttu minulle” -asenteella.

7. Mielikuvitusta

Tarinoissa on voimaa, ja lasten kanssa tarinat pelastavat monelta. Suolakaivoksen historiakierroksen voi linkittää Lumikki-satuun ja Nordsketten huipulle esikoinen kiipesi viimeiseltä hissiltä täynnä energiaa, kun pohdimme, onkohan muumilaakson yksinäisillä vuorilla yhtä kaunista ja kylmää? Ja jos junamatkoilla kyllästyttiin maisemien katseluun ja muiden matkustajien kanssa jutteluun, niin erilaisten tarinoiden ja satujen maailmassa pidemmätkin välit vilahtivat nopeasti ohi.

Loppujen lopuksi junamatkailu lasten kanssa vaatii ehkä perinteistä rantalomaa enemmän projektinhallintaa, suunnitelmallisuutta ja tiimityötä. Mutta uskallan väittää, että kun lähtee liikkeelle oikealla asenteella, voi tällaisesta reissusta saada irti aivan valtavan paljon. Suosittelen ainakin kokeilemaan!

Hanna Grönholm / 2.10.2018

Lue myös