Taistelussa muovia vastaan – tulistutko vai turhaudutko?

NÄKÖKULMA

Taistelussa muovia vastaan – tulistutko vai turhaudutko?

NÄKÖKULMA

Maailman merillä kelluu yli 250 000 tonnia muoviroskaa ja mielessä pyörii mitä minä voin tälle tehdä. Kun sähköpostiini kolahti kutsu lähteä Hondurasiin, Roatanin saarelle tutkimaan tilannetta, missä muoviroska on tuhonnut tämän saaren paratiisin, olin jo reissureppu selässä.

Minulta kysyttiin enemmän kuin kymmenen kertaa olenko hullu. Tai no sitä on kysytty pitkin elämää, mutta minun elämä ei olisi minun ilman pientä hulluutta. En kieltäydy seikkailuista ja kokeilen rohkeasti uusia juttuja. Yritän elää niin etten viimeisellä vuoteellani kadu tekemättä jääneitä hullutuksia.

Reppu selässä seison Helsinki-Vantaan lentokentällä, edessä puolitoista päivää lentämistä, perillä reilut kaksi päivää ja taas pitkä matka kotiin, tsunamivaroitus, saapuva hurrikaani ja muutama muu lisäjännittävä elementti. Olin valmiina tähän.

Roatanin saarelle oli kutsuttu monen eri maan mediaa, vaikuttajia sosiaalisen median puolelta, ympäristöaktivisteja, dokumentaristeja jne. Kaiken tämän lisäksi paikalla olin minä, Senja, sometilillä 900 seuraajaa ja siinäpä se, ellei toki huomattavaa puhealttiutta lasketa. Matkan tarkoituksena oli näyttää mitä ihmisen aiheuttama roskaaminen on tehnyt saarelle, sen herkälle ekosysteemille ja miltä maailman tilanne näyttää muoviroskan suhteen. Aamuviideltä istuin jo veneessä, hyppäsin roskan täyttämään mangrovemetsään, siivosin rantoja, joissa muovijäte oli jo tehnyt niin monta kerrosta maahan, ettei sitä enää käsin saanut pois, katsoin lohduttomia dokumentteja maailman tilanteesta ja huomasin, että ryhtiäni alkoi painamaan huolen tuoma taakka. Kysymys mitä minä voin tehdä kirposi mieleeni monesti ja varsinkin, kun tiedän ettei minulla ole valtavaa vaikuttamisen määrää, ei miljoonia seuraajia, ei mediakoneistoa, joka saisi maailman heräämään, olin vain minä ja mietteeni.

Olen kuitenkin aina uskonut, että kun meitä herääjiä huoleen on monta, ja niistä jokainen alkaa muuttaa omaa kulutustottumustaan, saadaankin aikaan yht’äkkiä massoja – ja massoissa alkaa jo olemaan voimaa. Vuonna 2012 ilmestyi yksi lempielokuvistani, jossa Dr. Seuss kiteytti Lorax-hahmon nimissä elämääni ohjaavan lausuman ”Ellei joku kaltaisesi välitä kauhistuttavan paljon, mikään ei tule muuttumaan paremmaksi”.  Tämä myös teki päätöksen osallistua tälle matkalle helpoksi. Se mikä ei ollut helppoa, oli nähdä meidän länsimaalaisten ”taistelevan” tuolla Roatanin saarella, mutta millä keinoin? Kuvasimme itseämme roskan kanssa, laitoimme kehiin upeat filtterit somessa, ja samassa kuvassa meillä on muovia yllämme ja valitettavasti jopa kehossamme. Tauon koittaessa kaipasimme kylmää juomaa ja katsoin, kuinka 150 ihmisestä melkein jokainen piti kädessään kylmää muovista limonadipulloa ja söi pähkinöitä muovisesta pakkauksesta. Otimmeko samalla taukoa myös maailmanpelastamisesta?

Maailman pelastaminen ei ole helppoa, eikä ole helppoa sekään, että selkärangasta tulevat impulssit muuttuisivat toisiksi. Mutta jos saamme kokeilemisen ja uskomisen kynnyksen matalaksi, saamme useammat ihmiset lähtemään mukaan tähän kulutustottumusten muutokseen. Pienistä teoista se kuitenkin lähtee. En usko, että saarnaamalla tai syyllistämällä saadaan aikaan pysyvää muutosta, vaan uskon, että näyttämällä, kertomalla omista kokemuksista, ja selkeillä toimenpide-ehdotuksilla voidaan saada ihmiset mukaan muutokseen. Innostetaan ja opetetaan lapset jo alusta alkaen tekemään ympäristöystävällisiä tekoja ja arvostamaan muutakin kuin materiaa, olemaan vastuullisia. Herätetään uinuvat toimimaan ja jaetaan osaamista niihin paikkoihin, joissa sitä ei ole, tai joissa siihen ei ole resursseja. Kehitetään infraa ja luodaan mahdollisuuksia parempiin valintoihin. Vaaditaan vastuuta yrityksiltä, heiltä, joiden tuotteissa tuolla Roatanin saarella uin.

Meidän, joiden takia näin upea koralliriutan kuolevan, eläinten tukehtuvan ja maapallon hukkuvan roskaan, toivon heräävän tekemiseen ja näkemään, että jokainen voi vaikuttaa omalla tekemisellään siihen mitä jättää jälkeensä. Mitä sinä aiot jättää jälkeesi, kun sinua ei enää ole?

Senja Kilpeläinen / 10.1.2019

Lue myös