Teknologia on hyvä renki, mutta huono isäntä

Kesällä vierailin kahdessa kiinnostavassa nykyaikaisessa museossa Ranskassa. Molemmissa museoissa oli hyödynnetty uutta teknologiaa ansiokkaasti ja koska vierailut tapahtuivat parin päivän sisällä, huomasin väistämättä vertailevani sisältöjen lisäksi myös sitä tapaa, kuinka kaikki oli toteutettu.

Ensimmäinen kohde viinimuseo La Cité du Vin Bordeauxissa. Rehellisesti täytynee myöntää, että etukäteen minua eniten kiinnosti mahdollisuus tutustua todella laajaan eri puolilta maailmaa olevaan viinivalikoimaan sekä monipuoliset maistatukset.

Sisäänkäynnissä jokainen valitse kielen, jolla haluaa operoida – myös ranskan kieliset. Heti ensimmäinen sisältö teki vaikutuksen kaikessa yksinkertaisuudessaan. Isohkossa tilassa oli kolme suurta videopintaa, joille heijastettiin laadukasta kuvaa eri puolilta maailmaan keskeisimmiltä viinialueilta. Kaikki kolme pintaa esittivät samaa aluetta, mutta eri näkökulmasta. Siinä vierähti mukavasti aikaa kuvista nauttiessa ja rauhoittuessa.

Seuraavana päästiin tutustumaan eri alueisiin tarkemmin. Keskeisimmille viinin tuotantoalueille oli omistettu omat pisteet, joissa alueen tunnettu – usein myös viinipullojen etiketeistä tuttu – henkilö kertoi omalla kielellään, mikä kyseiselle alueelle oli tärkeintä. Kosketusnäyttö toimi käyttöliittymä ja sitä kautta löysi paljon muuta syventävää tietoa alueessa. Puhe käännettiin valitulle kielelle. Tästä syystä myös ranskalaiset saivat omat kääntäjänsä, koska iso osa sisältöä ei ollut ranskaksi.

Tämän jälkeen viiniä käsiteltiin useasta eri näkökulmasta – aina kiinnostavalla ja yllättävällä tavalla. Teknologia oli koko ajan läsnä, mutta sen rooli oli aina huolella pohdittu ja sitä oli käytetty vain silloin, kun siitä oli selkeää lisäarvoa.

Kaiken teknologia keskellä minuun teki suuren vaikutuksen tyylikäs videototeutus, jossa historian merkkihenkilöt, kuten mm. Napoleon, Votaire ja Churchill keskustelivat viinistä käyttäen viitekehyksenään omaa elämäänsä ja aikakautta. Tarinan kruunasi vähäeleinen Hitchcock, joka toimi hovimestarina.

Kerrassaan antoisa, viimeistä yksityiskohtaa myöten suunniteltu kokonaisuus. Aika kului aivan huomaamatta ja loppujen lopuksi aikaa ei jäänyt maistatukseen. Harmi sinällään 🙂

Tämän kokemuksen kannustamana suuntasin suurella innolla Biarritzin Merimuseoon (Cité de l’Océan) jonka yksittäiset atraktiot, kuten mm surffisimulaattori, miltä tuntuu olla yllä 700 hain keskellä ja matka pohjoisnavalle, herättivät suurta uteliaisuutta.

Jo sisääntulo antoi hieman kylmän ja etäisen vaikutelman, mutta sen suuremmin häiritsemättä suuntasin (edelleen innolla) kohti seikkailuja. Kokonaisuus oli suuri pettymys. Iso osa sisällöistä oli toteutettu VR-teknologiaa hyödyntämällä, mutta kokemus jäi kerta toisensa jälkeen vajaaksi ja jotenkin keinotekoiseksi. Myös muuta teknologiaa oli hyödynnetty, mutta toimivuus ja käytettävyys oli vähän sitä sun tätä.

Varmasti resurssit näillä kahdella museolla olivat kovasti erilaiset, mutta olen vakuuttunut, että myös valtameri-teemasta olisi saatu paljon enemmän irti, mikäli huomio ei olisi ollut teknologiassa, vaan siinä, kuinka sisällöt saadaan tuotua monipuolisesti ja kiinnostavasti esiin ja olisi aidosti nostettu asiakas keskiöön.

Vierailut konkretisoivat minulle elävästi, kuinka aidosti käyttäjälähtöisellä suunnittelulla ja huolellisella toteutuksella voidaan teknologiaa hyödyntämällä ratkaisevasti parantaa asiakaskokemusta – tai kuinka se huolimattomasti käytettynä voi muuttaa kokemuksen etäiseksi ja kylmäksi.

Ari Rauhala / 27.10.2019